Quantcast
Channel: Pieni lankarulla
Viewing all 134 articles
Browse latest View live

Neuvolakortteihin kannet

$
0
0
Tämä ei ole mikään uusi juttu monille teistä ompelijoista, mutta minä sain vasta nyt testattua neuvolakorttien kansia. Näitä on ihana ommella ja hyvän ohjeen löytää esimerkiksi Villapata kiehuu -blogista. Ohje on sen verran hyvä, ettei siihen ole paljoa lisättävää. Tytöt saivat itse valita kankaat näihin.


Nuorimmainen sai Marimekon Valpuria, vanhimmainen halusi ehdottomasti tuon leijanallen ja kisun, joka on joku vanha kirppislöytö. Keskimmäinen fanittaa Minniä. Juuri tuo kyseinen yksilö piti saada keskelle korttia. Tuo Disneyn vauvahahmokangas on myös vanhaa ja löytynyt Kontista. Siinä kuviot ovat vinosti langansuuntaan nähden. Sisällä kaikissa kansissa on aika reilusti tukikangasta.


Vuorikankaat ovat Ottobren aletilkkuja, joita olen jemmannut tilkkutöihin. Kaava on hieman reilu. Toimii hyvin näinkin, mutta jäin miettimään, että saattaisin tehdä jatkossa vähän naftimpia, jotta kortit eivät vahingossa tipu matkasta.




Nyt on mukava mennä käymään lääkärissäkin ja neuvolan tädillä, kun voi ottaa oman ikioman taskun mukaan. Tämän kivan välipalaompeluksen tekee ompelukoneella ja melkeinpä pelkällä suoralla ompeleella. Kehtaisikohan tällaisia viedä vauvalahjoiksi?




Nahkaolkapäitä ja vähän pitsiäkin

$
0
0


Kevät on kolitsipaitojen aikaa! Ainakin silloin niitä käytetään, kun takki alkaa hiostaa ja t-paita on liian kylmä. Innostuin ompelemaan jo pitempään aikomani projektin eli paidat sisaruksille. Suunnittelimme lasten äidin kanssa vähän yhdessä mallia ja värejä. Mittojen oton jälkeen sain vapaat kädet loppustailaukseen. Matkan varrella paperi, johon olin mitat laittanut, meni tietysti hukkaan ja oikeaa harmaata sai odotella R-Collectionilta, mutta nyt ollaan  maalissa ja tällaiset niistä tuli. Idea nahkaisista olkapäistä on vanha ja käytetty ja pulpahti jostain nyt taas tapetille.


Lasten koot vaihtelivat sen verran, että jouduin muokkaamaan kaavoja erityisen paljon. Jäinkin miettimään, että varmaan aika harva lapsi on kaupan standardivaatteiden mitoissa. Kyllä jännitti, tuliko näistä ollenkaan sopivia, en nimittäin voinut välissä testata tekeleitä. Malli on muokattu Ottobren löysästä Mahpee-raglapaidasta. Alkuperäisestä kaavasta ei ole hirveästi jäljellä, mutta niistä on kiitollista lähteä liikkeelle.


Pojat saivat paitoihinsa keinonahkatehtosteet olkapäille. Nahkakankaan ostin paikallisesta Signes-liikkeestä, jossa luvattiin, että tätä kangasta saa pestä.  Laadukas ja paksu college on siis R-Collectionilta. Ompelin nahan ensin kiinni mustaan trikooseen ja sitten hihaan ja siten se onnistui. Ompelukoneeni ei oikein tykännyt tuosta keinonahan ompelusta, joten puliveivasin saumurilla. Ehkä se pitäisi hommata se nahkapaininjalka. 

 

Pikkusiskon paitaan tuntui passaavan paremmin pitsisomisteet. Testasin ensin tätä olkapääsomistusideaa tytölleni. Tein hänelle tällaisen pitemmän tunikan. Tilauspaita oli sitten ihan paitamallia. Tässä vaiheessa minulla ei vielä ollut tuota vaaleampaa harmaata, joten tein testikappaleen tummemmasta saman firman kankaasta. Pitsit ovat niinkin romanttista alkuperää, kuin häämekkotilkuistani. Oih. Kumpi teistä on mukavampi väriyhfistelmä? Loppujen lopuksi en uskaltanut lisätä paitoihin muita tehosteita kuin nuo mustat resorit. Näin paidat ovat ainakin monikäyttöiset.


Tällaisia kuvaterveisiä sain pian postituksen jälkeen. Paidat olivat sopivat ja lapset tykkäsivät. Voiko sen enempää vaatia?



Aika söpö ikä tuo alakouluvaihe. <3 Kuulemma nämä lapset nauttivat tällä hetkellä aarteiden keräilystä sulaneilta ojanpenkoilta ja ulkona temppuilusta myöhälle kevätiltaan. Terveisiä heiltä ja pilkettä loppuviikkoon!



Vetskaripäiväpeitot nro 2

$
0
0

Niinhän siinä sitten kävi, että kyllästyin niihin edellisiin vetskaripäiväpeittoihin, jotka ompelin reilu kaksi vuotta sitten. Eniten kyllästyin siihen kankaaseen. Mitään kummempia perusteita ei kai naisen tarvi maailmalle julistella. Joskus vaan kyllästyy kankaaseen. Sen lisäksi mielessä oli kyllä muhinut joitakin kehitysideoita ompelemisen suhteen, joten katsoin, että oli perusteltua hommata uudet kankaat ja ryhtyä toimeen. 


Tällä kertaa yritin löytää kankaan, johon en välttämättä kyllästyisi niin pian. Aika helposti sen sitten löysin. Ikeassa joskus vuodenvaihteessa käydessäni löysin tällaisen uutuuskankaan, Sebragräs nimeltään. Värimaailma ei ole niin hallitseva, joten se passaa hyvin monien lisukkeiden kanssa. Kangas on paksua puuvillaa. Vuorikankaana käytin myöskin valkoista paksua puuvillakangasta, jonka palalaarista joskus nappasin mukaani. Kokonaisuudessaan se on nyt oikein jämäkkä, eikä mielestäni kaipaa ollenkaan vanua väliin. 


Vetskaripäiväpeiton jujuun en kajonnut ollenkaan. Vetskarit ovat pitkillä sivuilla, jolloin päällyosasta muodostuu läppä, jonka voi näppärästi kääräistä pois illalla ja aamulla kätevästi kieputtaa takaisin.



Tällä kertaa ostin sitä vähän paksumpaa metrivetoketjua ystäväni suosittelemana. Muutaman kuukauden käyttökokemuksen jälkeen suosittelen kyllä minäkin tätä paksuutta. Ohuempikin toimi hyvin, mutta jotenkin tämä on huolettomampi.



Jos jotakuta kiinnostaa, mihin muotoon olen vetskaripäiväpeitot ommellut, voi ylläolevasta kuvasta saada siitä ehkä jonkinmoisen käsityksen. Sulkuihin laitoin mittoja, joita käytin meidän pinnasänkyihin suunnitelluissa päiväpeitoissa. Niitä toki sitten pitää jokaisen muuttaa oman sängyn mittoihin sopiviksi. Ompelujärjestystä en ala tähän erittelemään. Voin kuitenkin tunnustaa, että sen verran monesti jouduin tyhmyyksiäni purkamaan, että hermot oli matkan varrella mennä. Muistakaa esimerkiksi se, että jos ompelette metrivetoketjun vahingossa väärinpäin, sitä ei tarvitse purkaa kokonaan kääntääkseen sen, vaan lukon voi irrottaa ja kääntää pelkästään sen toisinpäin. Huomattavasti helpompi homma! 

Alla vielä vähän kuvia noista erikoisimmista paikoista.



Tässä on kuva siitä lisäosasta, jonka tein tyynypäätyyn. Ompelin sen viimeisenä, ennen tarranauhojen ompelua. Eipähän tursua lakanat nyt mistään välistä.



 Tarranauhojen paikat merkkasin ennen ompelua, kun sovitin peittoa patjan päälle.



Patjan alapuolelle, keskelle laitoin vielä kaksi lisäkaistaletta pitämään reunoja paremmin kuosissaan. Hyvin ovat peitot pysyneet paikoillaan näillä tarramäärillä!


Kaikkia kikkoja ei onneksi tarvinut yksikseen pähkäröidä. Kiitos vaan sinne ahonlaitaan, missä kävin hakemassa innostusta näiden ompeluun! Jospa nämä kuvat ja vinkit innostaisivat jotakuta muutakin tarttumaan toimeen. :)


P.s. Jos satut omistamaan samankokoiset pinnalliset lastensängyt kuin meillä, vinkkaan, että ne edelliset vetskaripäiväpeitot ovat nyt myytävänä. Patjan koko on siis n. 160x50cm. Laita sähköpostia, jos kiinnostaa!



Kukka äitienpäivään, kevääseen, juhlaan

$
0
0

Jos äitienpäiväviemisen tekeminen lasten kanssa on jäänyt viime tippaan, on tässä helppo ja nopea askartelu, joka taatusti ilahduttaa jokaista äiti- ja mummoihmistä. Vielä ehdit! Tarvitset vain silkkipaperia, piipunrassia ja sakset.

Tällaista kukkaa voi ojennella myös muissa kevään ja kesän juhlissa tai sitten ihan muuten vain, milloin vain. ♥


Leikkaa viisi samankokoista (esim. 10x17cm) suorakaiteen muotoista palaa silkkipaperista. Ne saa helposti leikattua kerralla, kun asettelee arkit ensin päällekkäin. Suorakaiteen koko määrää myös kukan koon. Mieti siis, minkä kokoisen kukan haluat tehdä.



  1. Taittele silkkipaperit yhtenä nippuna haitariksi. 



2. Taivuta piipunrassi keskeltä kahtia. Laita se keskelle silkkipaperihaitaria. Pyöräytä haitarin alta muutaman kerran, että se pysyy hyvin paikoillaan.



3. Pyöristä haitarin päät pyöreiksi tai leikkaa kulmat pois. Päiden pyöristys on aika haastavaa lapselle, koska päällekkäin on niin monta paperia. Auta tarvittaessa.



4. Ala nostella silkkipaperit yksi kerrallaan kohti keskustaa. Nostele ensin toinen puoli ja sitten toinen.


5. Leikkaa kukalle lehti.

 



6. Kiinnitä lehti varteen. Käytä tarvittaessa vähän liimaa.



7. Kieritä varsi kierteelle alas asti. Kukan varteen voi halutessaan kiinnittää pienen onnittelukortin.



Aurinkoista, ihanaa äitienpäiväviikonloppua!


Pikkuisia vaatetestailuja

$
0
0
Testailin tämän postauksen vaatteissa pieniä juttuja, jotka ovat olleet mielessä jo pitempään. Tällä kertaa tein erityisesti nuorimmaiselle arkivaatteita. Kai se on yksi ompeluriippuvuuden muoto, jos ompelukoneet pitää ottaa mukaan perheen mökkilomallekin. Tekeeköhän kukaan muu samaa? Olipa ihana ommella rauhassa hiljaisessa mökissä sillä aikaa kun neiti nukkui päikkäreitä ja isä ja isommat ulkoilivat tunturin juurella. Kyllä siinä koneiden surinassa suli pois paljon turhia jurputuksia ja pääsi hetkeksi jonnekin luovemmalle levelille.


Tämä musta body on siinä mielessä testailua, että unohdin pakata reissuun mustaa resoria ja jouduin turvautumaan trikookanttiin. Kangas on R-Collectionin napakkaa trikoota, joka ei juuri jousta. Lopulta päädyin leikkaamaan trikookanttia 6 cm:n kaitaleena lähes saman mitan kuin tarvittavassa reunassa oli mittaa. Eli jos kaula-aukon mitta oli 35 cm ennen kanttausta, oli trikookantti 34 cm. Tuolla "lahkeissa" rypytin hieman pyllynpuolelta bodykangasta ja hyvin toimi. Olihan se ihana tunne, kun testasin bodya neidille ja niin sopiva oli! Eihän tässä sinänsä mitään kovin erikoista ole, mutta harvoin tulee ompeluksesta näin hyvä mieli kuin tästä. 


Mustilla saumurilangoilla tein tällaisen singoallamekon bodyn kaveriksi. Kaava on vanha ja sitä on käytetty muun muassa eräässä hirvimekossa. Taisin saada kaavan joskus aikoinani ompelukaveriltani, joka oli saanut sen joltain toiselta kaverilta. Varsinaista alkuperää sille ei ole tiedossa. Kiva on kaava edelleen ja taidan tehdä tällä enemmänkin mekkosia kesäksi. Trikoo tekee vaatteesta rennon joka tilanteessa. Tähän mekkoon ei liity sen kummempia testailuja, harvinaisen sujuvaa ja nopeaa oli kappaleiden yhdistely. Kangas on Ottobrelta joskus ostettua.


Tällaista kokonaisuutta ajattelin näille vaatteille. Kesällä bodyn voi jättää pois alta. Leggarit löytyivät kaapista, luultavasti Lindexin.


Testailut jatkuivat tällä kertaa piposaralla. Ensin opettelin kaavan piirtämistä, jossa apuna käytin Mallikelpoisen pipo-ohjetta ja muokkasin sitä mieleisekseni. Mukavan mallin sain lopulta aikaiseksi ja tyytyväinen olen ollut. Pipoja on tullut tehtyä muunkinlaisia, mutta laitetaanpa tämä yksilö edustushommiin rusettinsa vuoksi. Tämä pipo on tehty kolmejapuolivuotiaalle, joten se on siis tuolle pienelle mallille aika reilu. Musta kangas on R-Collectionilta ja tuo raitakangas Ottobrelta. Tähän malliin ommeltu rusetti pysyy hyvin menossa mukana, olipa vauhti sievää sipsuttelua tai railakkaampia pihaleikkejä. Pyöräilykypäräkin mahtuu vielä päähän. 



























Meillä on kotona eräs, jolta saisi ottaa mallia uuden oppisessa. Ollapa itselläkin samanlainen tahti!


Testailumieltä tähän viikkoon! :)


Äiti se ompeli pimpeli pompeli

$
0
0
Olipa kerran pieni ompelupiiri, jossa haastettiin toinen toisiaan ompelemaan isälle marraskuun juhlapäiväksi collegehousut. Tämän tarinan nainen innostui haasteesta kovasti, sillä hänen miehensä rakasti kotihousuja ja erityisesti collegeja. Muistoissa oli vieläkin lämpimänä, miten edelliset Puma-merkkiset collegehousut oli otettu taannoin niin riemulla vastaan. Nyt nuo pumat olivat jo polvista aivan puhki kuluneet, ja niinpä idea uusista vieläpä itse ommelluista lahjapöksyistä osui ja upposi.


Isäinpäivä hurahti kuitenkin salakavalasti ohitse pienen vauvan kanssa häärätessä, joten katse kääntyi pian tulevaan jouluun. "Nyt on hetkeni koittanut!" ilakoi nainen, kun isä otti vanhemmat lapsoset mukaan ja antoi äidille kokonaisen viikonlopun omaa aikaa ommella ja valmistella joulua. Kun ovi paukahti kiinni, nainen tarttui saksiin ja leikkeli surutta entiset rakkaat pumat saumoista auki. Nuo Pumat olivat kuulemma juuri oikean malliset: sopivan väljät ja kuitenkin tarpeeksi napakat. Nainen  kaivoi Eurokankaan pussista harmaata collegea ja ryhtyi leikkelemään. Iloisesti sujui se touhu ja vauvakin älysi antaa ompelurauhan. Kangaskaupan myyjä oli kannustanut ompelemaan heti kankaasta, nimittäin kutistuspesuun ei tällä kertaa ollut aikaa, pitihän housujen olla jouluyllätys. 

Joulu juhla riemuisa tuntui erityiseltä. Vuoden takainen raksaressi oli kuin poispyyhitty ja palkintona pallonkasvatuksesta jokelteli pieni suloinen nyytti vaunuissaan. Lahjoja avatessa jännitys huipentui korkeuksiin ja voi sitä iloa, kun isä avasi lahjansa ja löysi sieltä uudet pehmeät kotipöksyt! Entiset olivatkin mystisesti kadonneet, ja miehellä oli siitä jo kerennyt tulla levoton mieli. Koko joulun ajan housut olivat menossa mukana, jos eivät isällä jalassa, niin sitten lasten leikeissä karhuasuna.


Mutta, niin kuin kaikki ihana, nämäkin juhlapyhät olivat pian ohi, ja arki alkoi. Silloin työnnettiin lahjahousutkin ensimmäistä kertaa pyykkikoneen uumeniin. Ja kuinka ollakaan! Niitä ei ollut enää tuntea entisikseen pesun jälkeen. Paitsi, että niistä olivat kadonneet kaikki jouluherkkujen tahrat, ne olivat päättäneet myös kutistua reilusti. Lahkeet olivat yli 10 senttimetriä lyhemmät kuin jouluaattona. Mies vihelteli huolettomana ja puki ylleen nilkkavillat paljastavat puolipöksyt. "Voin minä näitäkin pitää", hän lupautui kiltisti. 


Aikansa paljaita nilkkoja seuranneena naisen alkoi käydä sääliksi miestään. Häntä myös hävetti oma epäonnistuminen ompeluasiassa. Tietysti college kutistuu, ja vielä reilusti. Miten se siinä ompeluhuumassa saattoikin unhoittua! "Teen uudet ja paremmat", päätti nainen.

Keväällä perheen loma tähdättiin Kainuussa niin, että ompelija pääsi juuri oikealla kellonlyömällä käymään R-Collectionin tehtaanmyymälässä. Mikä aarreaitta se olikaan, täynnänsä laadukasta kotimaista puuvillaa! "Nyt voin tehdä miehelle uudet ja vieläpä kestävät kotihousut!" iloitsi nainen. Iloon taisi sekoittua hieman liikaa innostusta, sillä kotona nainen huomasi, että jostain kumman syystä hän oli ostanutkin harmaata collegea vain metrin. Eihän siitä määrästä saa miehelle housuja! Onneksi apu oli lähellä, nimittäin samalla viikolla kun he palasivat reissustaan, avattiin kotipaikkakunnallekin R-Collectionin tehtaanmyymälä. Ei mennyt kuin yksi pieni kesäkausi, kun nainen uskaltautui uuteen housuyritykseen. Ensin toki piti pestä kangas. Sitten leikata.


Tällä kertaa totuus paljastui jo ensimmäisellä kokeilukerralla. Nimittäin nämä housut olivat slim fit sanan varsinaisessa merkityksessään. Tarkemmin asiaa mietittyään, nainen muisti, ettei ollut lisännyt hienoihin Puma-kaavoihinsa saumavaroja. "Hmm, kyllähän näitäkin pitää", lohdutteli mies. Tästä lähtien hän tallasi kotinsa lattioita vuorotellen nilkkavillapöksyissä ja slim fit -verkkareissa, joissa oli kapeuden vastapainona liian löysä vyötärö.


Sopivassa sisupuuskassa nainen marssi vielä kerran tuohon parhaaseen college-kauppaan. "Haluan harmaata collegea kaksi metriä", hän sanoi heti ovesta astuttuaan. Mutta kaupassa ei enää ollutkaan harmaata kangasta. Oli armeijan vihreää, haaleaa sinistä ja muita houkuttelevia vaihtoehtoja. Nainen ei tiennyt mitä seuraavaksi tekisi. Hänen päänsä löi jonkin aikaa suorastaan tyhjää. "Haluaisitko, että yrittäisin tilata sinulle tehtaalta harmaata collegea?" myyjä tiedusteli ystävällisesti. "Kyllä", huokaisi nainen onnellisena. Ja parin viikon päästä nainen sai peräti kuusi metriä ihanaa täydellisenharmaata collegea suoraan tehtaalta. Kieli keskellä suuta hän pesi kankaanpätkän. Leikkasi housunkappaleet. Ompeli sitäkin huolellisemmin. 

Se ei ollut juhlapäivä, kun housut valmistuivat. Ehkä se oli tiistai tai keskiviikko. Mies tuli töistä kotiin ja sai syliinsä pehmeän harmaan paketin. "Kokeilehan", kannusti nainen elohiiri silmäkulmassa vipattaen. Mies keskittyi tilanteeseen ja kokeili. Venytteli vyötäröä ja kokeili taskujen korkeutta ja resoreiden venyvyyttä. Housuissa oli jotain tuttua. Niissä ei ollut mitään spesiaalia ja istuivat kuin ne vanhat kunnon Pumat. Niissä ei varsinaisesti mikään häirinnyt. Nainen katseli housuja ja miestään, ja jostain syystä elohiiri rauhoittui päiväunille. "Nämä nyt olivat sellainen perusompelus", nainen harjoitteli kommentoimaan. "Osallistuin vain yhteen pieneen haasteeseen ja tekaisin nämä pöksyt. Niinhän se menee."


Kesätakkeja pikkuneidille

$
0
0

Niin se vain tuli aika, että minäkin näpertelen rusettivaatteita ja pinkkejä takkeja! Parin pojan jälkeen on kyllä ollut niin mukava ommella tyttöjen vaatteita. Kesä vaan pääsi taas yllättämään, vaikka monena vuonna se onkin kevään jälkeen uskollisesti saapunut. Kiireellä piti nämäkin vaatteet saada valmiiksi ja käyttöön, kun nurmi alkoi vihertää ja aurinko paistaa.



Viime vuonna tein tällaisen samantyylisen vuoritetun collegetakin kaukalovauvalle. Sitä tuli käytettyä tosi paljon, minkä vuoksi päätin tällekin kesää ommella pehmoisen, hupullisen lämmikkeen. Kankaan oon ostanut Metsolasta ja kaavan pohjana käytin Ottobren Sweetheart -hupputakin kaavaa (4/2013). Huppua muokkasin ja laitoin nappien sijaan vetoketjun.



Ompelupiirissä muutama äiti taiteili rusetteja huppujen piristykseksi tyttöjen vaatteisiin, ja koska se näytti vaan niin nätiltä, minäkin päätin kokeilla. Muokkasin takin huppua niin, että siihen tuli tuo keskikaitale, jonka saumoihin sain rusetin päät upotettua. Hauska pieni yksityiskohta siinä nyt komeilee.



Kesän tulo näkyy meidän pihalla siinäkin, että kesälampaat ovat saapuneet. Tänä vuonna meillä on erityisen kesyjä lampaita, joita kiinnostaa mm. kuivuneet ruusunkukat. Ja mikäs sen mukavampaa lapsista kuin syöttää lampaille herkkuja!



Toinen takki syntyi Rockserin anorakkikankaasta. Löydettiin siskon kanssa Kajaanin tehtaanmyymälän kangaspuolelta sopivan pitkä soiro jotain testipalaa, josta saatiin molemmat tehtyä tytöillemme takit. Vähän piti purkaa testiompeluksia, mutta muuten kangas oli oikein hyvä ja sopiva pikkutakin ompeluun.



Yritin vähän matkia Rockserin vetoketjutakkeja tuossa hupun ja kauluksen seutuvilla, mutta ei siitä nyt ihan samanlainen tullut. Onpahan nyt kuitenkin sopiva takki, kun noin pientä kokoa ei Rockseri valmista takkien puolella.


Takki on ihan pinkki. Yltäpäältä se on pinkki ja kun pikkutyttöjen kengissäkin näyttää olevan lähes aina pinkkiä, niin on nyt sitten pinkkiä kerrakseen! Kyllä siinä on kanarouvillakin päivittelemistä.




Toivotaan, että koko kesä ei mene takkeihin verhoutuen. Voisin vaikka seuraavaksi alkaa hellemekkoja ommella. Ettei vaan tuu taas kiirus! :)


Kesähepeniä

$
0
0
Kesä yllätti tällä kertaa niin, että vanhimmaisen vaatekaapissa ilmeni huolestuttavaa vajetta. Eivätkö lapset yleensä saa kasvupyrähdyksiä kesän jälkeen? Samalla kun tein jotain esikoiselle, tuli keskimmäisellekin leikeltyä pari vaatetta. Tässä muistiinpanonomaisesti kuvia tekeleistä. 


Pupu Tupuna -kangas on ostettu Metsolasta alun perin nuorimmaista ajatellen, mutta isotsiskot ihastuivat siihen niin, että saivat sitten molemmat tällaiset hieman puhvihihaiset t-paidat. Kaava on Ottobren Hoops-t-paita. Näistä tuli kyllä ihanat. Harmikseni huomasin vasta molempien paitojen valmistuessa, että tuolla alahelmassa on tuollainen värivirhe. Kangas on ostetu pakalta, mutta ehkä sain tuon verran lisää kangasta tai sitten vain sellaista sattuu. Koot ovat yllättävän pieniä.

Hameen kaunis harmaa pallokangas on puolestaa Eurokankaasta. Resori löytyi Ottobrelta. Piirsin hameen kaavan jonkun kulahtaneen kirppishameen pohjalta. 


Pikkusisko halusi harmaan hameen kaveriksi vaaleanpunaista efektiä, joten äitihän tietysti totteli. Sattumalta hame sopii hyvin paitsi tuon Tupuna-paidan kaveriksi, myös aiemmin ommellun kettupaidan alaosaksi. Kettukangas on Ottobrelta ja tytön itse valitsema. Hän on tykästynyt kettuhahmoihin. T-paidan kaava on muokattu muistaakseni Ottobren kaavasta. Trikoot löytyivät myös samaisesta putiikista.


Ostan vaikeampiin sävyihin usein valmiiksi oikenvärisen resorin, jotta ommellessa ei tarvi tyytyä viereisiin sävyihin. Näköjään tuollainen lohenpunaiseen vivahtava on nyt nätti, kun sitä löytyi kanttinauhanakin.


Taannoisella mökkireissulla ompelin kaksi samankokoista t-paitaa. Toinen meni kummipojalle ja toinen omalle neidille. Leikkausvaiheessa hoksasin, että voin sekoittaa kankaat keskenään. Eli tyttärelle tuli tällainen sammakkopaita ja kummipojalle raitapaita sammakkohihalla. Kangas on vanha löytö, mistäköhän? Raitatrikoo on Marimekolta.


Kun kerran nuorempi sai valita oman kankaan kesävaatteisiin, niin tokihan vanhempikin. Pinkkiä sen olla pitää! Mehustin tähtikangasta raitatrikoilla ja värikkäillä resoreilla, jottei mekosta tule liian yöppärityylinen. Kaava tähän peppimekkoon on Mekkotehtaan Orelma ja jälleen kerran yllätyin, miten reiluja ne koot ovat. Tänä neiti käyttää kokoa 122-128 cm ja tein tämän 116 cm koossa. Reiluhan siitä tuli. Mittausten mukaan neiti olisi vaatinut peräti kokoa 98 cm. 


Keskimmäinen neiti sai yllättäen naapurilta tämän siivouspuuskan yhteydessä mekkotarpeet. Kiitos näistä! =) Tein näistä iisibiisimekon omalla viritelmälläni. Eli valmis H & M:n trikoopaita yhdistyi kissakankaaseen framilon-nauhan avulla. Näitä mekkoja voisi tehdä enemmänkin, nimittäin ei se huono juttu ole, jos ompelus valmistuu nopeasti. Ohjeeni tuohon mekkoon löytyy tästä.

Kaunista kesää teille lukijoille! Nautitaan lämmöstä ja lekotellaan auringossa. =)



Kullanhohtoisia eläintauluja

$
0
0

Saatatte jopa muistaa ne eläinkorut, joita reilu vuosi sitten tein rohkaisemaan meidän pikkupoikia kerhoon jäämisissä ja muissa jännittävissä tilanteissa. Sen jälkeen on tullut tehtyä eläinkoruja vähän suuremmissakin määrin mm. joulun alla myytäväksi sinne Naisten joulumessuille.

 

Koska kaikista muovieläimistä ei vaan ole ollut koruiksi, on sarvikuonoja, virtahepoja ja muita mylvijöitä pyöriskellyt pöydän perillä odottamassa omaa paikkaansa. Joskus selatessa blogeja, vastaan tuli eläintaulu, joka oli tehty juuri samanlaisista muovieläimistä. Pistin idean mieleen ja nyt sen sain toteutettua.



Halkaisin eläimet ensin vatsan kohdalta halkipoikki. Puukko riitti hyvin siihen hommaan ja leikkauspinnastakin tuli tasainen ja siisti. Kiinnitin puolieläimet ruuvilla pahvinpalaseen, jolloin maalaaminen spraymaalilla oli helppoa. Kun maali oli kuivunut, irrotin eläimet ja aloin sommitella niitä varsinaiselle taulupahville. Käytin paspispahvista ylijääneitä keskuspahveja, jotka sopivat tähän tarkoitukseen oikein hyvin paksuutensa ja jämäkkyytensä vuoksi.







Kiinnitin eläimet taulupahvillekin ruuveilla. Eipähän ihan ensimmäiset savannin tuulet pääse irroittamaan patsastelijoita alustastaan!
 



Muutama kotimainenkin maatilan eläin saa nyt jatkaa eloaan kultaisen hohteen ympäröimänä! 



Matkantekoa

$
0
0
Ensin se oli vain heitto, sitten idea alkoi elää niin, että se piti ankkuroida yhteen tulevien lomapäivien kanssa. Suunnitteluvaiheessa yritimme yhdistää haaveet tosiasioihin. Lopulta starttasimme. Heti kesän alussa pääsimme yhdessä Lotan perheen kanssa autolomalle Tanskaan. Matkassa olivat molempien koko perheet ja sitenpä siitä muovautuikin varsinainen lastentahtinen tutkimusmatka. 

Jo alkumatkasta Etelä-Suomessa pääsi kesätunnelmaan ja kyllähän se piristi pitkän kotonaolon jälkeen pällistellä uusia maisemia ja taivutella kieltä vastaanottajan koodiin sopivaksi. Voisimme koota siitä oman kokonaisuuden erikseen, jos se jotakuta kiinnostaa. Kertokaahan, onko sellaiselle tarvetta. Kuten arvata saattaa, ajomatkaa ja istuttavaa kertyi reilusti, joten joku käsityö piti saada mukaan. Tällainen raitaneuletakkihan siellä syntyi.


Tätä Kässänopen painajaista ei ole suotta kehuttu helpoksi työksi. Koska siinä neulotaan koko ajan oikeaa, ei tarvitse vilkuilla työtä, vaan voi antaa käsien luoda uusia silmukoita ja samalla katsella vaikkapa kauniita nummimaisia peltomaisemia. Käytin apunani kahta ohjetta. Ensin katselin Kotipalapelin sivuja ja sitten innostuin tuosta raglanmallista, kun sen saa valmiiksi vähemmällä yhteenompelulla.  Tein ohjeen mukaan koon 86 cm, mutta käytin pienempiä puikkoja, joten tämä ehkä vastaa kokoa 74 cm. Lanka on bambupuuvillaa, joten takkia voi pestä.

Ohjeesta poiketen tein takkiin vetoketjun, sillä napit tahtovat aukeilla käytössä. Tuin vetoketjun nurjalta puolelta puuvillanauhalla. En tiedä näkyykö se kuvasta, mutta siellä se on. Takin kutistin pesukoneessa sen valmistumisen jälkeen ja vasta sitten ompelin vetoketjun kiinni. Joko arvaatte mitä tällainen pikkutakin neulominen tarkoittaa?


Tällaista toista matkaa olemme taas taivaltaneet lähes samaan tahtiin <3. Olemme iloisia, kun saamme jakaa kokemuksiamme taas toistemme kanssa. Aina se on yhtä ihmeellistä ja monet pienet asiat täytyy pohtia uudelleen ja uudelleen. Nyt olemme jo loppumetreillä, jos niin voi sanoa. Nimittäin jos kaikki menee hyvin, viimeistään ruska-aikaan meillä on teille uutisia kerrotavana, ehkä aiemminkin. Ajatuksissamme nuo pienet maailmanvalloittajat ovat valmistelleet tilaa itselleen jo koko tämän kalenterivuoden ajan. Ensin he vain hipaisivat hennosti sydämen syrjää, nyt siellä taotaan jo kylkiluita lommoille. Ketähän tärkeitä tapauksia me oikein saamme joukkoihimme?


Paperikasseja Myllykahvilassa

$
0
0

Oikeastaan kaikki kävi hyvin nopeasti. Olin yhtäkkiä taas lupautunut mukaan projektiin, mikä tarkoittaisi lisävipinää muutenkin touhukkaaseen kesään. Ylivieskassa sijaitsevassa Myllykahvilassa myydään herkullisten vohvelien lisäksi myös käsitöitä, ja sinne olin tohkeissani lupautunut viemään tuotteitani myyntiin. Viime vuoden joulumessu-urakoinnin päätteeksi olin kyllä päättänyt, että ei enää mitään vastaavaa, mutta turha kai sitä mitään tässä elämässä on varmaksi päättää.


Kahvila sijaitsee joen varressa, vanhassa myllyssä, ja on tunnelmaltaan oikein herttainen. Myllyn hämärään astuessa juuri paistettujen vohvelin tuoksu on viedä jalat alta. Kun suurin vohvelinnälkä on voitettu, voi jo vilkuilla ympärille ja huomata siellä niitä käsitöitäkin. Siellä on nyt siis minunkin pikkupiste, jossa on myynnissä teillekin jo tuttuja tuotteita: paperikasseja, eläinkoruja ja tiskirättejä. Ajattelin päästä helpolla ja pysyä samoissa tuotteissa kuin aikaisemminkin, mutta kylläpä sitä touhua silti riitti. 


Samaan aikaan alkoi myös tuntua siltä, että haluaisin jonkun tekijänimen, jota voisin käyttää mahdollisissa tulevissa tapahtumissa tai ihan vain itseommeltujen vaatteiden ompelumerkeissä. Ja sen tekijänimen keksiminen taisi ollakin se kaikista haastavin juttu. Viime tinkaanhan sen päättäminen meni, ja hintalappuja sekä muita nimen sisältäviä pakkauksia näpersin viimeisenä iltana hyvin myöhään. Päätin, että toistaiseksi teen tuotteita lottalii -nimellä. Siskot ja ystävät auttoivat minua tässä nimiasiassa, joten kiitos vaan teille kaikille! ❤️


Tilasin siis paperikasseja sekä tiskirättejä ja painoin niihin pitsiliinoja! :) Jotain uutta kehittelin myös. Paljon onnea -kassien idean sain eräältä teini-ikäisten äidiltä, joka harmitteli, että erityisesti pojat eivät jaksaisi millään kirjoitella onnittelukortteja kavereiden synttäreille lähtiessä. Jos onnittelu lukisi kassissa, voisi kortin kirjoittamisen unohtaa kokonaan. Jospa tuota Paljon onnea -kassia voi muidenkin mielestä antaa myös pojille, pitsiliina kun on sen verran romanttinen ilmestys.


Tilasin suurimman osan paperikasseista Napakalta. Harmi, että sieltäkään ei jatkossa saa pienempiä eriä kasseja. On ostettava koko laatikollinen (esim. 250 kpl) samanvärisiä ja -kokoisia kasseja. Eihän se sovi tämmöselle pikkupuuhastelijalle. Nyt vielä kuitenkin sain, ja nopeasti sainkin. Jo seuraavana päivänä postipoika toi kassit ovelle. Napakalta tilasin limen, fuksian, mustan, hopean ja tummansinisen värisiä kasseja. Donnolta tilasin muutamia valkoisia.


Aika pirteitä tuli näistä kirkkaimmista väreistä! Lime ja fuksia vielä lähikuvissa.


Mutta siis lottaliin paperikasseja ja muita väkerryksiä myytävänä Ylivieskan Myllykahvilassa 8.8.2015 saakka! Tarkempia aukioloaikoja voi katella Myllykahvilan omilta sivuilta.


Tyynyjen päivittelyä

$
0
0
Kesä ja tuleva vauva toivat mukanaan huonemuutoksia mökkiimme. Samalla kun siirsimme tyttöjä eri huoneisiin, päivitimme pedit sopiviin mittoihin. Sen jälkeen pitikin löytää päiväpeitteitä ja tehdä niihin sopivia tyynyjä. Tässäpä jotain niistä.


Jos aloitan helpoimmasta päästä, niin tein tähän perussänkyyn värikkään päiväpeiton vanhasta Marimekon kangaspalasta. Totesin, että kyllä helpoin tapa tehdä päiväpeitto on tämä: 
1) Mittaa sänky ja leikkaa sopiva pala haluaamaasi päälliskangasta.
2) Osta siihen valmista vanutikkiä oikea määrä. Pese vanutikkikangas ja päälliskangas.
3) Ompele vanutikki ja päälliskangas kiinni oikeat puolet vastakkain. Jätä kääntöaukko. Siisti nurkat ja käännä peite oikeinpäin.
4) Tikkaa vielä reunat kerran oikealta puolelta suoralla ompeleella. Lisäksi voit tikata peitettä kuvion mukaisesti muutamasta kohtaa, jotta se pitää kutinsa.

Tuntui hyvältä, kun ei tarvinnut ostaa kallista kanttinauhaa ja reunoista tuli silti ihan siistit. Eurokankaassa tuollainen perusvanutikkikangas maksoi noin 8€/m. Entinen ihana mummonshaalipeite oli kokenut kovia ja leikelty saksilla käyttökelvottomaksi. Aikani sitä harmittelin ja sitten päätin luopua siitä.


Päiväpeitteen jälkeen ajatukset suuntautuivat mihinkäs muuhun kuin tyynyihin. =) Tuo keltainen kirjottu tyyny tuntui passaavan sängynpäätyyn ja sen kaveriksi neiti valitsi itse sinisen pyöreän Annon tyynyn. Ompelin vielä Metsolan puuvillapaloista eläintyynyjä tuomaan eloa tyynyperheisiin.


Nämä eläintyynyt on siis tehty ihan vain niin, että olen leikannut valmiista kankaasta 1 cm:n saumavaroin eläimen hahmon etu- ja takakappaleen oikeat puolet yhteen. Jätin pienen kääntöaukon, täytin tyynyn vanulla ja ompelin sen käsin kiinni. Tytöt tykästyivät omiin nimikkotyynyihinsä heti. Tämän hetken kuopus sai punaisen pupun, koska hän on aivan ihastunut pupuihin. 


Vanhimman huoneeseen tuli eniten muutoksia. Ensin hän siirtyi isojen sänkyyn, sitten siihen ostettiin yhteistuumin valkoinen Annon päiväpeite ja tehtiin muutama mieluinen tyyny. Neliskanttiset ovat Marimekon tehtaaanmyymälän löytöpaloista ja tuo gerbiili kuuluu samaan sarjaan ilveksen ja pupun kanssa. Arvatkaa oliko viistasta täyttää nuo eläimet pallokuituvanulla? Voin paljastaa, että siihen sai hurahtamaan tovin jos toisenkin. Haaveilen, että muokkaisin tämän päiväpeitteen sellaiseksi kätsyksi vetskariversioksi. Saas nähdä pääseekö toteutusasteelle.


Tällainen eläinkatras meillä toistaiseksi majailee. Tekisikö mieli kopata joku näistä kainaloon?



Tärppejä Tanskasta

$
0
0
Tällaisen reissun teimme:

Tanskassa mukana

4 aikuista
6 alle kouluikäistä lasta 1 - 7-v.
Yksi tila-auto
Yksi asuntoauto

Reitti

Naantali--Kapellskär (päivämatka laivalla) - Nyköping (leirintäalue) - Roskilde (leirintäalue 2 yötä) - Kööpenhamina ja sillat - 
Bryrup (vuokrakoti 6 yötä), josta käsin: Givskud Zoo, Billund (Legoland 2 päivää), Aarhusin vanhakaupunki, Ulkoilmaleikkipuisto 
- Skagen ja Hirtshals (leirintäalue ja pohjoisen dyynit) - Fredrikshavn--Göteborg (ylitys päivälaivalla) - Lidköping (leirintäalue) - Kapellskär--Naantali (yölaiva)

Aikaa kului Naantalista Naantaliin yhteensä 13 päivää


1) Laivareitti Naantali-Kapellskär

Valitsimme merenylitykseen laivafirman nimeltä Finnlines ja ylitimme siis Pohjanmeren reittiä Naantali - Kapellskär. Meille tuo laivayhtiö sopi hyvin ja tuli halvemmaksi. Matkaan sisältyi kaksi ruokailua kaikille, ja lapset viihtyivät rauhallisessa leikkihuoneessa. Laivat ja sapuskat olivat vaatimattomampia kuin perinteisillä siljoilla ja muilla, mutta toisaalta nautimme laivan leppoisasta tunnelmasta. Yksi tax free -shopkin sieltä löytyi.



2) Roskilden leirintäalue

Kööpenhaminan kupeesta löytyi iso ja toimiva leirintäalue, jonne pysähdyimme kahdeksi yöksi. Leirintäalueella oli paljon tilaa ulkoilla ja touhuta sekä ihan toimivat huoltotilat. Lotan perhe yöpyi asuntoautossa ja Sakrun mökissä. Lapset nauttivat jättimäisistä pomppupatjoista ja leikkipuistosta. Aikuiset saivat hyvää apua leirintäalueen infosta Kööpenhaminan kiertelyyn. Leirintäalueelta pääsee bussilla juna-asemalle, josta puolestaan pääsee vartissa Köpikseen.




3) Kööpenhaminan pari kivaa sisustuspuotia

Alun perin tarkoituksenamme oli päästä naisten kesken kokonaiseksi päiväksi Köpiksen humuun, mutta reissuohjelmaan varattu perjantai sattui olemaan maan yleinen vapaapäivä, jolloin putiikit olivat kiinni. Siksi jouduimme typistämään shoppailumme muutamaan tuntiin lauantaina. Tässä pari kivaa puotia, joihin tykästyimme ja jotka sattuivat kätevästi samalle puolen kaupunkia, melkein saman kadun varrelle. Ikävä kyllä, emme kerenneet muuten kiertelemään tuota kauniiksi kehuttua kaupunkia, vaan näimme siitä vain tuon keskustan, joka oli paljolti remontissa eikä tainnut tarjota ihan parastaan.


a) Hay  Pilestræde 29 viehättävä pieni putiikki täynnä mietittyjä tuotteita. Täältä löytyi paitsi toimistotarvikkeita myös muutamia ihania sisustustuotteita. Käymisen arvoinen paikka. Haylla on myös isompi sisustusliike täällä, mutta tämä oli suloinen putiikki.
b) Normann Copenhagen Østerbrogade 70 tarjosi puolestaan tanskalaista huonekaludesignia. Täällä lähinnä haaveilimme millaisen nojatuolin voisimme ottaa kotiimme.
c) Tiger Vesterbrogade 70 voisi olla verrattavissa ruotsalaiseen Lagerhausiin tai entiseen Tiimariin. Tuotteet ovat hauskoja ja veikeitä eikä hintakaan huimaa päätä.
d) Illums Bolighus -tavaratalo Amagertorv 10:ssä sai päämme pyörälle. Iso ja monikerroksinen kauppa oli täynnä ihania sisustustuotteita monilta eri valmistajilta. Tässä paikassa saa kulumaan useammankin tunnin.
e) Angulus-niminen kenkäkauppa Sværtegade 10 ihastutti meitä laadukkailla kengillään. Laitetaanpa tänne muistiin sekin, vaikkei sisustukseen liitykään. Heillä näyttää olevan myös nettikauppa, jos joku muukin on heikkona hyviin kenkiin.



4) Ulkoilmaleikkipuisto eli Momhöje Naturcenter

Saimme vinkin ennen reissua, että Tanskasta löytyy kivoja ilmaisia retkileikkipuistoja. Vietimme sellaisessa yhden päivän lasten kanssa ja se oli varsin mukava kokemus. Leikkipuistolaitteet oli naamioitu luontoon sopiviksi ja lapsille oli paljon tilaa temmeltää. Jos aikaa olisi ollut enemmän ja mahat pienempiä, olisimme varmaan tehneet samalla patikointikierroksenkin tällä ulkoilualueella. Ulkoilmaeväät nautimme toki niille varatuilla nuotiopaikoilla ja se näytti olevan paikallistenkin lempipuuhaa.





5) Givskud Zoo

Monien safareiden ja eläinpuistojen tarjonnasta valitsimme lopulta tämän leijonakohteen ja tykkäsimme kyllä. Eläinpuistossa oli siis sekä autolla ajettavia safariosioita että käveltäviä puistopätkiä. Erityisesti meille jäivät mieleen leijonasafari ärjyvine petoineen sekä norsut, apinat, kirahvit ja seeprat. Lisäksi uudehko dinosauruspuisto teki lapsiin vaikutuksen. Päivä oli hieman pilvinen ja sateinen, suorastaan kylmä, mutta ehkä sen takia eläimet olivat virkeämpiä. Mielestämme tämä safaripuisto oli sopivan kokoinen ja kaikin puolin mukava kokonaisuus. Aika loppui kesken ja hieno leikkipuistoalue jäi kokematta.







6) Legoland

Lasten suurin haave reissun suhteen eli Legoland täytti kaikki odotukset. Vietimme lopulta siellä kaksi päivää ja nautimme tuosta teemapuistosta kaikki, niin miehet, naiset kuin lapsetkin. Keräsimme etukäteen Jyskistä alelippuja ja saimme lisäksi toisesta päivästä huomattavasti halvemmat pääsyliput, kun kysäisimme asiaa infosta. Alueella oli paljon nähtävää, laitteita, ruokapaikkoja ja pikkukauppoja. Mieleenpainuvimpia yksityiskohtia taisivat olla minimaailma, junarata, vuoristoradat, dublo-leikkipuisto, prinsessamainen uimahyppyesitys sekä sukellusmaailma. Koko alue oli tehty viihtyisäksi ja toimivaksi. Mainittakoon vielä, että emme joutuneet jonottamaan laitteisiin juuri yhtään, koska menimme sinne kesäkuun alussa. Kuulemma heinä-elokuussa joka laitteeseen saa jonottaa jopa tunnin, mutta silloin puisto on myös auki pari tuntia pitempään.






7) Aarhusin ulkoilmamuseo

Piipahdimme yhtenä päivänä tässä kiinnostavassa ulkoilmamuseossa lasten kanssa. Alue on jälkeenpäin rakennettu vanha kaupunki, jonka rakennukset on siis tuotu muualta Tanskasta. Vanhimmat rakennukset olivat peräti 1700-luvulta. Lapset viihtyivät hyvin kauniin päivän ulkoilmassa ja kurkkivat uteliaina eri pihoihin ja rakennuksiin. Museon työntekijät vetivät roolinsa hyvin ja eläytyivät omaan aikakauteensa mainiosti, mikä lisäsi viihtyvyyttä. Maistelimme leipomotuotteita ja ihmettelimme vanhoja tavaroita. Pitihän se testata lopuksi tanskalaiset smörrebröditkin mukavassa kahvilassa.








8) Talonvuokraus Interhomen kautta

Leirintäalueiden lisäksi yövyimme melkein viikon Interhome-sivuston kautta varatussa vanhassa omakotitalossa Bryrupissa. Talo oli tilava ja mahduimme sinne hyvin kaikki, mutta pettymykseksemme se haisi niin voimakkaasti tupakalle ja tunkalle, että kesti kauan saada haju pois vaatteista. Opimme, että talonvuokraus tätä kautta on hieman arpapeliä ja halpa hinta tarkoitti tällä kertaa huonompia olosuhteita. Bryrup oli tyypillinen tanskalainen pieni maalaiskylä, aika hiljainen, mutta tarkoituksenamme olikin tehdä sieltä käsin päiväretkiä. Lapsia ihastuttivat läheisen haan hevoset ja pihamaan kissat. 




9) Pohjoisen merenrannat

Onneksi emme jättäneet Pohjois-Tanskan merenrantoja kurkkaamatta! Ajelimme viimeiseksi yöksi Tanskan pohjoiseen kärkeen Skageniin ja löysimme ihanan siistin leirintäalueen Hirtshalista. Nautimme merenrantatunnelmasta ja piipahdimme illalla katsomaan auringonlaskuakin majakan luona. Kyllä oli kaunista! Täällä viihtyisi pitempäänkin. Seuraavana päivänä oli kätevää ylittää meri reitiltä Fredrikshavn - Göteborg ja aloittaa paluumatka.




Tämän Tanskan-reissun myötä saimme paljon mukavia muistoja, joihin on mukava palata, kun reissukuume iskee. Toivottavasti tekin viihdyitte tämän matkakertomuksen parissa!
<3: Sakru ja Lotta

Tullut on maailmaan poronvasa pieni

$
0
0


Helmahan metsikön rauhallisen,
piilohon vanhojen kuusien,
tullut on maailmaan poronvasa pieni,
nukkuu päällä sammalvuotehen.
Vierellänsä emo valvoen
seuraa unta vasan pienoisen.
Kehtolaulun laulaa korven puu,
pikkuoravainen metsänväki muu.

Lauri Haajanen

Tunikoita ja puseroita pikkulikalle

$
0
0
 

Ihanaisten vauvauutisten jälkeen kerron teille muutamista tunikoista ja puseroista, joita alkukesästä tein. 
Muutamia vuosia sitten Ketunpesän tytöt saivat ihanat tilkkutunikat, joihin tykästyin ihan tosissaan. Silloin päätin, että jos joskus meillä tepastelee pikkuinen tyttö, hänelle ompelen tilkuista tunikan. Ja niinpä vain koitti kesä, jolloin sain ommella omalle tyttärelleni vastaavan. Sakru teki myös kivan tunikan kangaspaloista. Niitäkin kuvia tuli tutkailtua ahkerasti suunnittelu- ja ompeluvaiheessa.



Ompelin tunikan Marimekon trikoopaloista, joita olin saanut ison pussillisen tuhottavaksi. Kiitos tummulle! Leikkasin tilkut sellaisella tilkkuleikkurilla, jota ihan ensimmäistä kertaa kokeilin tähän työhön. Olipas se vain näppärä työväline! Saksilla suorien reunojen leikkaaminen olisi ollut kyllä hurjan paljon hitaampaa ja työläämpää. Sakru kuulemma leikkaa resorikantitkin sellaisella leikkurilla. Siihen voisin siirtyä sitten, kun saan isomman ompeluhuoneen ja vakituisen leikkauspisteen johonkin sivupöydälle.



Leikkasin siis ensin tilkkuja, joiden yksi sivu oli leveydeltään kaikissa sama. Sitten ompelin niistä pötköjä, jotka sitten yhdistin, jolloin sain isomman "kankaan" aikaiseksi. Silitystä saumat kaipasivat kyllä välissä, jotta lopputuloksesta tuli siistimpi. Etu- ja takakappaleita leikatessa huomasin, että kangas olisi vaatinut vielä yhden tilkkurivin, minkä takia alareunan kanssa piti vähän kikkailla. Halusin siitä myös takaosastaan kaarevan, minkä takia tein alavaraan muotokaitaleen. Niinpä siitä tuli aivan siisti, eikä ollut kurtussa mistään kohdin. Ja pituuskin riitti juuri ja juuri.



Tällaisen tyttö-poika -kankaan ostin viime kesänä jostakin. Paikkaa en nyt kykene muistamaan, mutta Suomessa toimiva nettikauppa se ainakin oli. Leikkasin kerralla koko kankaan ja sain aikaiseksi pitkähihaisen puseron ja lyhythihaisen tunikan.



Puseroon testasin vähän tyttömäisempää mallia, joka ei nyt ihan täydellisesti sopinut kankaan kuviointiin.



Myös tämän lyhythihaisen tunikan poikkileikkaukset rikkovat kuvion, mutta se ei ole menoa haitannut. Mukavia kesävaatteita niistä kuitenkin tuli.



Tämä musta-valkoraidallinen mekko odotti aika kauan kaapissa käyttämättömänä. Onneksi viimein tulivat ne ihanat elokuiset lämpimät, ja päästiin käyttämään mekkoa ihan noin vain ilman alletungettavia bodeja ja sukkahousuja. Kaavan otin Ottobresta, mutta muutin sitä hyvin paljon. Alkuperäistä taitaa olla vain hihat.

Syyskuu vaihtui täällä vielä lämpimissä ja aurinkoisissa tunnelmissa, mutta näyttää siltä, että kohta taas vedetään sukkuhousuja ja bodeja mekkojen alle. Nyt vielä nauttikaamme ! :)




Villasukkahaaste

$
0
0
Haluaisitko sinä auttaa turvapaikanhakijoita neulomalla heille sukkia? Törmäsimme netissä tähän mieltälämmittävään haasteeseen ja päätimme jakaa sen täällä blogissakin ja kannustaa teitä kaikkia lukijoita pieneen lämpimään tervetuliaiseleeseen.



Eli SPR järjestää villasukkakeräyksen ja jakaa sukat Suomeen saapuville turvapaikanhakijoille. Idea on se, että haasteeseen osallistuva neuloo sukat tai sukkia, nimikoi ne ja  laittaa ehkä pienen tervetulotoivotuksen ja toimittaa lähimpään SPR:n toimipisteeseen. Sieltä sukat jaetaan sitten eteenpäin. Villasukkien matkassa turvapaikanhakija saa lämpimän ajatuksen neulojalta. Lukekaa tuo  kopioimamme teksti ja napatkaa haaste vastaan, jos se teistä hyvältä tuntuu. <3

Saman tekstin ja siihen liittyvän keskustelun voi lukea myös Facesta. Ilmeisesti tarvetta olisi erityisesti aikuisten sukille.

https://www.facebook.com/events/768888983233181/


Suomeen saapuvilla turvapaikanhakijoilla on pulaa lämpimistä vaatteista ja talvikelit ovat tulossa. Samaan aikaan moni meistä tahtoisi tehdä jotain konkreettista turvapaikanhakijoiden auttamiseksi.

Tässä eräs mahdollisuus osallistua: kudo turvapaikanhakijalle villasukat! Lämpöiset sukat ovat paitsi tarpeellinen vaate, myös symbolinen tervetulotoivotus Suomeen. Villasukkiin liittyy turvallisuuden ja kodikkuuden tuntua: kenties juuri sinun kutomasi sukat ovat eräs pieni apu jonkun turvapaikanhakijan kotoutumisessa.

Toimi näin:

1. Kudo sukat rakkaudella ja vapaalla tyylillä. On hyvä saada usean kokoisia sukkapareja, koska sukkia tarvitsevat niin vauvat kuin isojalkaiset aikuisetkin.

2. Liitä valmis sukkapari pienellä langanpätkällä yhteen. Kiinnitä samalla sukkiin pieni pahvilappu, johon voit kirjoittaa oman nimesi ja halutessasi omat lyhyet terveisesi. Voit laittaa terveiset vaikkapa suomeksi ja englanniksi, jotta turvapaikanhakija saa maistiaisen suomen kielestä!

Esimerkiksi näin:

[Toinen puoli:] "Sukat teki Matti. ♥ Tervetuloa Suomeen!"

[Toinen puoli:] "Socks made by Matti. ♥ Welcome to Finland!"

3. Lähetä sukat postissa itseäsi lähimpään Punaisen Ristin piiritoimistoon - SPR toimittaa sukat eteenpäin vastaanottokeskuksiin! Osoitteet löydät hiukan alempaa. Kirjoita kirjekuoreen "Villasukat turvapaikanhakijalle".

Jos tahdot, voit myös tulostaa haasteen paperimainoksen ja viedä sen esimerkiksi kirjaston tai asukastalon ilmoitustaululle. Mainoksen voit ladata täältä:

https://drive.google.com/file/d/0BwgQEaR1P1X9Y0dtNjRndmdKT3M/view

Sukkia kerätään vuoden loppuun saakka. Haasteen järjestävät Refugee Hospitality Club -ryhmä sekä Yhteismaa ry. Yhteistyökumppanejamme ovat Suomen Punainen Risti, LankaMaailma Nordia, Helsingin Pukinmäen ja Vuosaaren kirjastojen Novellikoukku-ryhmät.

HUOM! Tapahtuman sivu EI ole tarkoitettu keskusteluun siitä, kannattaako turvapaikanhakijoille neuloa sukkia! Tällä sivulla keskustelemme positiivisessa hengessä sukkahaasteen käytännön seikoista ja asiaankuulumattomat kommentit poistetaan. Kiitoksia ymmärryksestäsi! ♥

- - - - - - - - - - - - - -

Punaisen ristin piiritoimistojen osoitteet:

Punainen Risti, Helsingin ja Uudenmaan piiri
Salomonkatu 17 B, 5. krs
00100 Helsinki

Punainen Risti, Hämeen piiri
PL 369
33101 Tampere

Punainen Risti, Kaakkois-Suomen piiri
Kouvolankatu 5-7
45100 Kouvola

Punainen Risti Lapin piiri
Lähteentie 10
96400 Rovaniemi

Punainen Risti, Länsi-Suomen piiri
Jyväskylän aluetoimisto
Ailakinkatu 5
40100 Jyväskylä

Seinäjoen aluetoimisto
PL 35, Laturitie 2,
60511 Hyllykallio

Punainen Risti, Oulun piiri
Uusikatu 22
90100 Oulu

Punainen Risti, Satakunnan piiri
Pohjoispuisto 3
28100 Pori

Punainen Risti, Savo-Karjalan piiri
Kauppakatu 35
80100 Joensuu

Punainen Risti, Varsinais-Suomen piiri
Kristiinankatu 10
20100 Turku

Röda Korset, Åbolands distrikt
Kaskisgatan 13 A 3
20700 Åbo

Röda Korset, Österbottens svenska distrikt
Nedre Torget 1a
65100 Vasa

Isyyspakkaus

$
0
0
Pitihän se minunkin tehdä isyyspakkaus ihanalle miehelleni, varsinkin kun saimme taloomme ensimmäisen pojan, jolta tuntui puuttuvan lähes kaikki vaatteet. Äitejä muistetaan raskausaikana mennen tullen ja palatessa, mutta isät jäävät usein vähemmälle huomiolle. Idean tähän isyyspakkaukseen sain Eilen tein -blogista. Virittelin oman pakkauksen sen mukaan, mille meillä oli tarvetta. Tässä päivityksessä esittelen niitä juttuja, jotka tein itse tuohon pakkaukseen. Lisäksi ostin jotain valmiina.


Ruokalappu on ommeltu Annon vahakankaasta ja kaavan olen muokannut itse. Tuttiremmi  on puoleataan Eurokankaan pilkkupuuvillasta ja sen tarvikkeet Nappikauppa Punahilkasta. Neuvolakortin kansissa komeilevat ronsut kiikutin Ottobrelta. Pian näette mihin tarkoitukseen tuo kangas on alun perin on ostettu. Hyvä ohje neuvolakortin kansiin löytyi Villapata kiehuu -blogista.


Kokoilin rennolla ranteella laatikkoon sitä sun tätä. Tässä muistiin esittelylappu, jonka olisi voinut viksusti tehdä tietokoneellakin, mutta eihän meillä ollut mustetta laitteessa. Siinä se nyt kuitenkin on, jos jotain kiinnostaa koko sisältö. Yritin ottaa huomioon isukin mieltymyksiä sisältöä valitessa.


Ensimmäiseksi sain valmiiksi tällaisen pikku tuunauksen. Kirjoin valmiiseen äitiyspakkauksen pyyhkeeseen omistustekstin ketjusilmukan näköisillä pistoilla ahkeran kylvettäjän iloksi. Uikkarit löytyivät valmiina ja tuntuivat niin pieniltä ostettaessa, että oih voih.


Tässä nyt sitten näette ensimmäiset kankaanpainatukseni - dalmatialaisharsot. :D Näistä ei tullut ihan sitä mitä kuvittelin, mutta potut oli pottuja ja luulen, että erotan nämä omikseni loppu elämän.


Muutamia vauvakoon vaatteita kokeilin tehdä ennakkoon, ja tässä parit housut ja velourtakki Ottobren kaavoilla. Kankaat löytyivät kaapista ja ovat Ottobrelta ja Rockserilta. Kiinnitin ensin takkiin anorakkineppareita, koska tuo nappikohta oli niin paksu. No ne lähtivät heti irti, joten jouduin paikkaamaan reiät tukikankaalla ja sen jälkeen päätin laittaa tavalliset nepparit. Ne eivät ole niin tiukassa. Sain vinkin, että anorakkinepparit kannattaa hakata kiinni voimalla ja vasaralla, ei pihdeillä.


Testasin tällaista pikkuhaalaria vastasyntyneen koossa. Kangas on vanhan papan velourtakista, joskus kirppikseltä löydettyä. Haalarista näkee, että se on testiversio, mutta ei se haittaa. Ihanalta tuntuu velour tässä vaatteessa. Loppukesän vauvalle tämä riittää hyvin lämmikkeeksi uloskin. Samalla vaivalla tein tumputkin vanhalla ohjeellani.


Takaapäin haalari on yksinkertaisempi. Malli on sen verran kiva, että jos kerkeän, teen näitä enemmänkin.


Vauvanodotusperinteisiini on kuulunut ommella pienokaiselle oma tilkkutäkki. Tällä kertaa tein senkin velourista. No, pari muuta kangasruutua on seassa. Hyödynsin tilkkujani ja senpä takia väritys oli tällä kertaa näinkin selkeän voimakas. Hirvimiehet tuntuivat kuitenkin kuuluvan kuvioon, kun ultrassa enteiltiin poikalasta. Toiselta puolelta täkki on turkoosia velouria. Ommellessa vähän piti funtsia mikä olisi järkevin ommel, jotta se joustaa muttei venytä saumoja. Päädyin joustavaan suoraan, vai onko se kolminkertainen suoraommel. Ihan hyvin toimi. Hieman täkki tietysti venyy joustamattomiin tilkkuihin tottuneella, mutta käytössä tämä on ihana. Valokuva vääristää täkin mallia, mutta kuvasta näkee kuitenkin idean. Tähän on erityisen ihana kietoa pikku murmeli päiväunille. <3


Oletko sinä tehnyt isyyspakkausta? Mitä hauskaa sinä sinne laittaisit?


Pieni tytön tylleröinen

$
0
0

Niin vain mekin viimein päästiin näihin vauvantuoksuisiin tunnelmiin, kun tomera ja hurmaava tyttövauva syntyi iloksemme!

♥    ♥    ♥    ♥


Jo edellisen vauvan syntymän jälkeen värkkäsin vauvasta kuvan, johon tuli monenmoista tietoa tuosta tärkeästä hetkestä ja tulokkaasta. Se oli oikein mukava pikkuprojekti heti kotiin päästyämme, joten toteutin sen myös tällä kerralla. Idean tällaiseen kuvaan löysin muutamia vuosia sitten Pinterestin kautta. Se jäi silloin mieleen ja onkin nyt päässyt jo kaksi kertaa toteutusvaiheeseen asti - eli ihan perinteeksihän tämä on muodostumassa. Tätä kuvaa lähettämällä ilmoitinkin monelle, että  n y t   h ä n   o n   t ä ä l l ä !

Vauvavarustelua

$
0
0

Mistä tietää, että talvi on tulossa? Kun herää aamulla ja vilkaisee ikkunasta ulos ja sydän hyppää  pari ylimääräistä volttia kauniin kuuramaiseman vuoksi. Kun lapset täytyy kääriä moneen eri vaatekerrokseen, ennen kuin päästää heidät ulos. Kun heidän kulkunsa näyttää aluksi kömpelöltä paksuissa toppapuvuissa ja talvikengissä. Kun ei muista, minkä verran onkaan sopiva määrä vaatetta ulkoilevalle vauvalle, vaan kurkkii vähän väliä vaunuverhojen raosta, onko pienellä varmasti lämmin. Kun yleensä hänellä on liiankin lämmin.


Tämä norsukangas päätyi siis lopulta vaunuverhoihin pikkupojalle. Se on sopivan neutraali noihin meidän tummanvioletteihin vaunuihin. Toiselta puolelta verho näyttää harmaaraitaiselta, ehkä vanhaa Marimekkoa. Piirsin kaavan vaunuverhoon ja ompelin näillä ohjeilla. Jyskin suihkuverhojen c-koukut pitävät verhoa paikoillaan. Muistan, kun hakkasin kesällä renkaita vasaralla paikoilleen terassilla, että iso mahani hytkyi ja lapsi sai säikähdyksestä hikan. Sellasta se on kun pitää saada vaunuverho.




Loppukesän vauvalle paksu fleece-pussukka tuntui alkuun liian kuumalta, joten muokkasin vanhasta äitiyspakkauksen makuupussista tällaisen kaukalopussin. Nyt tämä on mennyt jo pieneksi, mutta olin siihen niin tyytyväinen, että laitanpa sen blogiin muistoksi. Makuupussissa on valmiina kaikki hyvät elementit, ainoastaan tuon kiristysnyörin jouduin lisäämään.


Pussukan selkäpuolelle piti tehdä isot napinlävet turvavöitä varten. Vetskari kiinni, kun kulkee ulkona, auki, kun tullaan sisälle. Vauvan unet saavat jatkua rauhassa.


Nuo värikkäät helistinkisulit löysin kirppikseltä. Ne oli pakko ripustaa siihen, kun kerran minullakin on ollut sellaiset pienenä. Kuinkahan paljon ihmiset hurahtavat kirppiksille kaikkeen vanhaan tuttuun?


Talvi on tulossa, kun linnunpöntön katto huurtuu ja talitinttien ruokinta alkaa. Kun täytyy kaivaa pehmikettä ja lämmikettä. Kun sumuinen maisema muuttuu yön aikana kimaltavaksi ja kirkkaaksi.



Tonttulakkeja liikkeellä

$
0
0

Onko jollakin pulaa tonttulakeista? Laitoin muutaman lakin myyntiin tuonne Myyntipöydälle. Hinnat ovat 10 - 14 € / kpl + postikulut. Idea näissä lakeissa on se, että ne kestävät kovaa käyttöä ja tuntuvat mukavalta päässä. Saa käydä kurkkimassa.


Viewing all 134 articles
Browse latest View live